sunnuntai 3. elokuuta 2014

21.6.2014, päivä 3, Haapsalu - Kärdla

39,6 km
Kulut: laivaliput 2x3€, pyöräliput 2x1,5€, ruokailu laivalla (2x seljanka, voileipä ja jaffa)10,60€
(gulassi, mureke, olut ja mehu) 11,50€, 2xlatte ja tiramisu 8€, eväät 9€, puutarhaolut 2€, 
yht: 50,10€



Takana erinomaisen hyvin nukuttu yö edessä hieno päivä. Herätiin varhain, oltiin ensimmäisinä ja ainoina aamiaisella ja todettiin, että lähdetään vaan ajelemaan kohti satamaa. Pyörämatka Haapsalusta Rohukülan satamaan oli 10 km. Reitti seurasi Eurovelo 10:tä, EU:n rahoittamat osuudet erottuivat kyllä hyvin. Yksi lyhyt kuvaustauko pidettiin Ungrun linnanraunioiden kohdalla.


Linnaa alettiin rakentaa 1893 ja edelleen kaivurit pörräsivät pihalla. Välissä varmaan vähän valmiimpikin, mutta toinen maailmansota teki tuhojaan. Metsät ovat samaten kovin monttuisia ja kumpareisia, sodan jälkiä kaiketi nekin. 



Nyt matkaamme Regula-lautalla 
Hiidenmaalle. Lauttoja mantereelta Hiidenmaalle on viisi vuorokaudessa klo 10:00 ja klo 16:00 välisenä aikana. Satamassa vaihdoimme kuulumisia pyöräilevän saksalaispariskunnan kanssa, heitä täällä piisaa. Olivat tulossa Riigasta ja matkalla Tallinnan kautta Helsinkiin ja Turusta Ahvenanmaalle. Suosittelimme saariston rengasreittiä Viking Linen sijaan. Ihanalta kuulosti ja näytti heidän menonsa, reissussa useita viikkoja ilman sen tarkempia suunnitelmia.Kolmen euron seljanka-lounas nautittu ja reitti Hiidenmaan puolella opeteltu.

Päivän etappi, 39,6 km tuli valmiiksi n. 13:30 mennessä. Ajomatkan Hiidenmaan puoleinen osuus oli erinomaisen pitkästyttävä myös tänään, onneksi sitä oli vain se kolmisenkymmentä kilometriä. Matkasta ei tosiaan paljoakaan mainittavaa. Lauttamatka sujui joutuisasti cafeteriassa varhaista lounasta nauttien. Se kannatti, sillä sataman ja Kärdlan välissä ei tainnut olla yhtään ruokapaikkaa tai kauppaa. Nähtävyydet muutenkin aika vaatimattomia, laiduntavia eläimiä ja hylättyjä rakennuksia.




Ehdin jo kehuakin autoilijoiden kohteliaisuutta.
Ajavat lujaa, mutta väistävät kaukaa. Uskoni vahvistuu hetki hetkeltä. Kärdlassa huomasin sen tänään siitä, että pysähdyin hetkeksi miettimään jotain suojatien läheisyyteen, niin jo vain autoileva herra pysähtyi antamaan tietä. Enkä siis ollut edes aikeissa ylittää sitä.


Löysimme majapaikkaamme Kivijüren helposti. Sisäänkäyntiä ei ollut sen kummemmin merkitty (kuten ei muuten edellisessä hotellisakaan), joten oli vähän sellainen olo, että tunkeudummeko nyt jonkun olohuoneeseen terassin kautta. Pöydän ääressä oli herra lukemassa lehteä, mutta avuliaasti isännöi hän, kun emäntä oli vielä kauppareissullansa. Saimme huoneen, oman toivottovasti, siitä herra ei tuntunut olevan täysin varma, ja asettauduimme taloksi. Tämäkin on B&B-tyyppinen majoitus, ihan perus yläkerran vinttikamari omalla kylppärillä.

Emäntä saapui pyörällään kaupasta ruokakassien ja kukkakimpun kanssa. Erittäin ystävällistä ja aulista palvelua jälleen kerran. Hoidimme maksun voucherilla ja tunsimme olevamme oikeita asiakkaita oikeassa huoneessa. Kauan emme huoneessa ehtineet viipyä, vaan lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Niitä Kärdlassa ei voi liiemmälti kehua olevan, luultavasti kävimme niissä kaikissa kolmessa. Ensimmäinen ja parhaalta vaikuttanut ravintola oli aivan meren rannalla, ei mikään vanha ja viehättävä rakennus kuten Haapsalun Kuresaal. Kurkkasimme sisään, muistutti kongressikeskusta, läksimme pois.


Lompsimme takaisin keskustaan, jalat vähäsen väsyneinä. Muistin menomatkalla nähneeni kivan, vanhan puutalon, kurkkasimme sisään, se paljastui pubiksi. Ruokaa olisi varmasti löytynyt, mutta rasvainen pubi-ruoka ei juuri sillä hetkellä innostanut. Laitoimme toivomme kadun toisella puolella sijaitsevaan niin ikään vanhaan, kauniiseen puutalokahvilaan, mutta hyvin englantia puhuva, ystävällinen nuori mies kertoi (ja näytti) valikoiman muodostuvan ainoastaan kahveista ja kakuista. Ei siis onnistunut sekään. Poika neuvoi meidät neljänteen osoitteeseen, Cafe Arteesiaan, kadun toiselle puolelle. Sama juttu jälleen ohjeistuksen kanssa, jossain kyltissä oli maininta, että ruokapaikka kakkoskerroksessa, mutta käytävän päässä oli vain suljettu, normaalin huoneenoven näköinen ovi. Melkein teki mieli koputtaa, ettei vaan häiritse ketään, jos tulemmekin jonkun omaan kotiin.

 Oven takana oli onneksi ruokala. Ensimäinen ajatus oli yhdistelmä Kaurismäen elokuvaa ja Neuvostoliittoa. Sali oli valtava, asiakkaita oli meidän lisäksi kaksi. Ystävällinen, mutta kielitaidoton nuori nainen otti vastaan tilauksemme ja maksumme. Tilasimme jotain ja jotain, saimme gulassia ja lihamureketta. Kasvissyöjien paratiisi tämä maa ei todellakaan ole. Ruoka oli metsurin annos maukasta kotitekoista ruokaa. Kivennäisvettä ei ollut, mutta meni se färssi appelsiininektariininkin kanssa. Henkilökuntakin viihtyi paremmin keittiössä kuin salin puolella, joten saimme aterioida todella rauhassa. Jälkiruoaksi olimme etukäteen päättäneet ottaa kahvit edellisessä viehättävässä kahvilassa, joten poistuimme paikalta kenenkään huomaamatta.





Viehättävässä kahvilassa kadun toisella puolen valmistauduttiin kesäsesonkiin uusimalla seinäkylttejä. Jälkiruokavatsaan mahtui taas yksi tiramisukakku ja maitokahvi. Kahvilasta oli lyhyt matka kävellä majataloon lepäämään ja keräämään voimia huomista koitosta varten. 

Lepoaika onkin ollut ylellisen pitkä tänään. Huilaamisen lisäksi olemme kerinneet käydä läpi kuvia ja tekstejä. Alakerrassa kuuluu olevan jalkapallon MM-kisakatsomo, mutta niin aktiivisia emme ole, että jaksaisimme sinne mennä. Ensimmäisen illan tuttavapariskunta Kallasten majatalosta on arvatenkin hankkinut matkansa samalta matkanjärjestäjältä, sillä säännöllisin väliajoin törmäämme toisiimme.


torstai 24. heinäkuuta 2014

20.6.2014, päivä 2, Padise - Haapsalu

60,2 km (ohjelman mukaan 58 km)
Kulut: leivät, cokis ja olut: 12,50€, 2 kahvia ja kakkua 9,10€ eväät 4,37€
Yhteensä: 31€





Linnut laulaa eikä sada, kaikki siis aika hyvin. Nukahdimme ehkä ennen kymmentä ja nukuimme noin kymmenen tuntia. Pakkaushommat ja aamiainen, heipat koiralle ja isäntäväelle ja menoksi. Tänään on pelkkää siirtymistä, ei turistihoukutuksia matkan varrella. Haapsaluun saavumme varmaan aika hyvissä ajoin, jos ei mitään kummallista satu.


Matkakuvauksen mukaan Padisesta on matkaa Haapsaluun 58 km. Ajo-ohje oli selkeä: ensin päätielle, sitten "Cycle staright 47 km to T-juction, turn right to Haapsalu. Use bike road, it is on the right side of the road all the way to Haapsalu (8km)."

Näinhän se oli. 47 km kartalle viivottimella piirrettyä suoraa viivaa keskelle metsää. Välissä toisinaan joitakin peltoja. Ehkä jokunen liikennemerkki, vaikka niitä täällä toisaalta on kyllä viljelty aika avokätisestikin. Paitsi nopeusrajoituksia. Aika hurjaa vauhtia täällä ajellaan. Emme edes tiedä mikä yleisrajoitus on, mutta sitä tuskin noudatetaan. Tämän päivän metsäosuudella tie oli melko kapea, jos kaksi autoa kohtasi juuri meidän kohdalla melkein piti tiputtaa itsensä ajoradalta pientareen puolelle (asfalttia on riittänyt juuri ja juuri valkoisen viivan yli, joten piennar oli joko vanhaa asfalttia alempana tai soraa). Siltikin erityisesti rekat ja kuormurit ajoivat niin hurjaa vauhtia, mietityttää että hallitsevatko kuskit menopelinsä täydellisesti vielä tuossa vauhdissa. Mutta iloksemme on todettava, että lähes kaikki autoilijat ovat olleet erittäin kohteliaita ja 98 prosenttia kuljettajista väistää kaukaa. Yhtään vaara- tai läheltä-piti-tilannetta ei onneksi ole ollut.




Vastatuuleen vääntäessä mielessä, että on tämä objektiivisesti ajateltuna ehkä vähän merkillinen tapa viettää lomaa. Polkee, polkee, polkee, milloin myötä-, yleensä kuitenkin vastatuleen. On sadetta, autoja, huonoja teitä, vaatimattomia majapaikkoja... Ja siltikin, jos vaihtoehtona olisi rantaloma etelän auringon luksushotellissa, missä ei olisi kuin hotellin allas ja turistialuetta, niin en ehkä kuitenkaan vaihtaisi. Tai ainakin siellä pitäisi olla fillarivuokraamo.

Tämän päivän suurin vaara oli pitkästyminen virikkeettömään ympäristöön. Mutta siitäkin meitä oli jo varoitettu: "This day is just a cycling day, no sights on your way."  Välillä pysähdyimme oikomaan selkiämme ja popsimaan pähkinöitä ja suklaata. Eväinä meillä oli jääteetä ja Domino-keksejä, teehetken vietimme ylellisesti penkillä ja katoksella varustetulla bussipysäkillä. Iltapäivemmällä taivas muuttui jälleen harmaammaksi ja alkoi ripotella vettä. Olimme jo melkein perillä, joten emme alkaneet vaihtaa sadekamoja päälle.




 Löysimme hotellimme Päevavillan helposti ja tsekkasimme sisään. Siistiytyminen ja kaupungille ruokapaikkaa etsimään. Vaihtoehtoja oli useita, ruokien hinnat vaihtelivat 1,50€:n keitosta 15€:n sisäfileeseen. Päädyimme Cafe Diertrich -nimiseen kahvilaravintolaan ja söimme luomulihaleivät. Mukava huomata, että luomu on täälläkin in, iso luomukauppakin löytyy keskustasta.

Jälkkäri jätettiin odottamaan seuraavaa kahvilaa. Välissä kävimme tutustumassa Haapsalun piispanlinnaan, joka oli rakennettu 1200-luvulla.



 

Linnassa kannattaa olla varuillaan, sillä siellä kummittelee. Löysimme Valge Daamin eli Valkean daamin pimeän käytävän perukoilta samalla miettien, että jos linna juuri nyt suljettaisiin ja jäisimme sinne yöksi.. Kuljimme linnan läpi melko vauhdikkaasti ja ehdimme ennen sulkemisaikaa ulos.


Haapsalu on kaunis kaupunki. Se huokuu tsaarin ajan kauneutta ja historiaa kylpyläkaupunkina. Alkuaikoina se oli tunnettu reumaa parantavista mutahoidoistaan, nykyisin tänne tullaan kai enemmänkin vaan nautiskelemaan maisemista ja kesäkaupungista. Vanhoja rakemmuksia kunnostetaan kovaa vauhtia, samoin katuja ja pyöräteitä. Rappioromatiikkaakin on vielä tarjolla, ihan kaikki ei vielä ole siloiteltu siistiksi. Ehkä siinä piileekin osa kaupungin viehätystä.

Kuljeskelimme katuja ja rantoja pitkin. Puutalot toivat mieleen Suomen rannikkokaupungit, Uudenkaupungin, Naantalin ja Rauman. Rappeutuneet kivitalot puolestaan Itä-Saksan, ja ajoittain väleissä pilkahtelee myös neuvostoarkkitehtuuria. Alkoi sataa ja Rantapromenadia paseeratessamme kohdalle osui onneksi Kuursaalin kahvila, joka oli tsaarin ajan sosiaalisen elämän keskus. Oli helppo matkustaa mielessään 100 vuotta ajassa taaksepäin, sillä rakennus oli entisöity hienosti vanhaa kunnioittaen. Söimme leivokset, joimme kahvit ja nautimme tunnelmasta ja merinäköalasta.


Sade yltyi, jäimme odottamaan sen loppumista, ei loppunut. Ei auttanut kuin lähteä. Ihan suorinta reittiä emme ehkä tulleet, mutta sillä ei sinällään ollut mitään väliä, olimme ihan märkiä jo ensimmäisen kymmenen metrin jälkeen. Toivottovasti viikon sadekiintiöt olisivat jo tässä.


Tulimme hotellille kaupan kautta. Huoneen kokoinen kyläkauppa, eikä varsinkaan minkään ketjun jäsen. Huonoina puolina mainittakoon, että valikoima melko pakaste-, karkki- ja alkoholipainotteinen. Ei siis hedelmiä, joita olimme etsimässä. Hetken päästä löytyi toinen (ketju)kauppa hedelmätiskeineen ja saimme iltaeväät hankituiksi. Hinnat jaksavat hämmästyttää joka kerta, kassillinen evästä maksaa näköjään joka kerta sen viisi euroa. Kalleimmat viinit näyttivät olevan 7€ ja 10 litraa olutta maksoi 20€. Emme ostaneet :).


Loppuilta onkin ollut vällyjen alla makoilua, kirjoittamista ja sosiaalista mediaa. Täällä tuntuu olevan wifejä tarjolla helposti. Mutta ilmeisen hyvä mainosarvo sillä vielä on, sillä tienvarsiopasteiden sängyt ja veitsistä ja haarukat ovat saaneet kaverikseen myös @-merkin!

Huomenna jatketaan leppoisasti Hiidenmaalle:10 km satamaan, 1,5 tunnin lauttamatka ja 28 km majapaikkaan. 



keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

19.6.2014 Päivä 1, Tallinna - Padise

73,3 km (ohjelman mukaan 65 km)
Kulut: eväät ja tarvikkeet 24,50€ ja ruokailu Tallinnassa 32€, yhteensä 56,50€

Matkalla ollaan! Jonotus autojen ja karavaanareiden välissä sujui ongelmitta. Satama-alueella olimme ainoat pyöräilijät satojen autojen joukossa.



Laivalla oli pakattuna muutama fillari. Laiva starttasi juuri ja voitimme paikan kilpajuoksussa kahvilan vapaille paikoille. Laiva on loppuunmyyty, vaikka on harmaa keskiviikkoaamu. Harmaudesta johtuen varmaan unohdin aurinkolasitkin kotiin. Onneksi m/s Finlandialta löytyy ihan mitä tahansa ja näin on jo ensimmäiset ostoksetkin tehty.

Jos oikein positiivisesti ajattelee, niin ehkä tuolla etelässä hieman näyttäisi selkeämmältä. Ja kun tanssiorkesteri Jarmos ja taikuri Jarikin kohta jo aloittelevat settiään, niin mikäs tässä on ollessa..

Päivän polkasut (73 km) polkastu ja dinneri syöty. Aika muistella päivän tapahtumia. Laivamatka oli ihan normi Tallinnan hoh-hoijaa-lauttamatka ja nopeasti ohi. Autokannella tapasimme ne neljä muuta pyöräilijää, jotka laivalla olivat. Heidänkin määränpäänä Haapsalu, mutta tiemme erkanivat jo varhaisessa vaiheessa meidän suunnattua kohti Citybiken toimistoa.


Tänä vuonna hoidimme homman siis helpoimman kautta ja tilasimme valmiiksi suunnitellun retken tallinalaiselta pyöräfirmalta. Hintaan sisältyi ohjelma, ajo-ohjeet mukaanlukien tiedot lähettyivillä olevista nähtävyyksistä, majoitukset aamiaisineen. Saimme matkakuvaukset sekä suullisesti että kirjallisesti,  palveluasenne Citybikessa oli erinomainen! 

Lounassuosituksista valitsimme ravintola Sfäärin, sekä ruoka että sijainti olivat kummatkin erinomaisia. Miilunpolttajan spagetin ja parsarisoton jälkeen mainio pavlova ja kahvi jälkkäriksi. Tankkaus hoidettu ja tällä energiamäärällä poljimmekin pitkään. 

Kaupungeista ulosajot ovat aina haastavampia kuin saapumiset, niin nytkin. Ohjeet olivat kyllä hyvät ja yksityiskohtaiset, siltikin uskonpuute jossain vaiheessa meinasi tulla, selvisimme kuitenkin ilman suurempia lisäkilometrejä. Hienoja olivat Tallinnan laitamat vanhassa mallissaan, vailla neuvostoarkkitehtuurin rumiluksia. Kauempana rannoilla alkoikin taas näkyä nykymaailma, mauttomat ja pröystäilevät ostoskeskukset ja uudemman aikakauden arkkitehtuuri.


Ajoimme noin reittiä Tallinna - Tabasalu - Turisalu - Karjakula - Rummu - Kallaste Turismitalu. Pientä poikkeamaa reittiin teki mahdollinen siltatyö ennalta suunnitellulla reitillä. Siltatyön sen hetkisestä valmiusasteesta ei ollut tietoa, emmekä halunneet ottaa riskiä, että joutuisimmekin peruuttamaan useamman kilometrin tietyön takia.

Mitään kovin mielenpainuvaa matkalla ei ollut, kun on vaikeuksia muistaa päivän kulkua näin muutamankin tunnin päästä. Turisalon jyrkät rantakalliot  olivat hetken tarkemman tarkastelun kohteena. Siellä vaihdoimme sadekamat pois ja jatkoimme huomattavasti kevyemmin vastatuuleen polkemista. Vastatuuleen polkemista tosiaan riitti. Yksi osuus (10 km?) tuntui olevan takamyötäistä, muutoin kyllä melko voimakasta vasta- tai sivutuulta. Ehkä pyöräretket kannattaisi polkea etelästä pohjoiseen, koska aika usein se tuuli tuntuu tähän vuoden aikaan etelä-länsisuunnasta puhaltavan.


Muut turistinähtävyydet jätimme suosiolla väliin. Aikaa tuhertui yllättävän paljon matkaan; lounaaseen, sadepuvun pukemiseen ja riisumiseen, kartanlukuihin ja evästaukoihin. Vasalemman kartanon tututustuimme väistämättä. Pyörätie loppui yllättäen, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kieltomerkistä huolimatta pikku polkua, joka johdatti kartanon pihalle.


Metsät ovat meidän metsiimme verrattuna rehevämpiä, koska lehtipuita on niin paljon. Saarnia, tammia, lehmuksia, pähkinäpensaita, ihan kaikkia meidän jaloja puutarha- ja puistopuita. Bongasimme myös yksinäisen haikaran tien vieressä. 


Metsän keskeltä löysimme majapaikkammekin. Kallaste Turismitalu on bed&breakfast-tyyppinen perhemajoitus. Omakotitalo, jossa yläkerrassa muutama huone ja alakerrassa aamiais-/illallishuone, pihapiirissä näytti olevan kaikkea muutakin aktiviteettia, saunaa ja hierontaa, mutta niitä palveluja emme käyttäneet. Lady of the house puhui suomea ja teki mainiota lihapataa. Perheen koira oli erinomaisen sosiaalinen ja hauska kaveri, tervehti mm. työntämä päänsä Ortliebin sivulaukkuun, jonka jälkeen yritti ottaa hampaillaan otteen laukusta. Onneksi ei onnistunut ja laukut ovat vedenpitävät edelleen.


Illallisella tapasimme toisen pyöräilijäpariskunnan, saksalaisia, mutta emme jaksaneet olla sosiaalisia. MM-futis pyörii tv:ssä, mutta ei siitä sen enempää. Nyt nukkumaan. Toivottovasti selkä palautuu huomiseksi ja kroppa on muutenkin valmiina seuraavaan 58 km:n etappiin.



tiistai 17. kesäkuuta 2014

17.6.2014, yksi yö matkan alkuun

Pakkauspäivä. Onneksi molemmilla on jo loma alkanut. Menopeleinä ovat tänäkin vuonna cyclocrossarit Cicli B (Timo) ja Konan Jake (Arjan). Kuljetuskalustona TW-Bentsin peräkärry ja Ortliebin tankolaukku Timolla ja Ortliebin kaksi 20-litraista sivulaukkua Arjalla.



Tänään siis pakkailtiin ja hämmästeltiin tavaramäärän vähyyttä. Etenkin kun tänään Helsingissä satoi paikoitellen lunta, viileään ilmaan on varmasti hyvä varautua, vaikka etelään ollaankin menossa. Merinovillat on pakattu mukaan, samoin puffit ja kunnon ajohanskat. Toiveikkaana myös uimapuku ja aurinkorasva. Tämän hetken säätiedot ovat luvanneet melko viileää torstaille saakka, toivotaan että sen jälkeen alkaa kesä!

10.6.2014, viikko matkan alkuun

Tämän vuoden pyörämatkamme suuntaa etelänaapuriimme Viroon. Tarkoituksenamme on ajaa ns. läntinen saarikierros. Tallinnasta Haapsaluun, siitä saarihyppelynä Hiidenmaa, Saarenmaa ja Muhu, josta vielä Pärnun kautta takaisin Tallinnaan. Kahdeksan ajopäivää (eikä yhtään lepopäivää, kääk!), Pärnusta Tallinnaan tullaan junalla. Päivämatkat vaihtelevat 37-70 km:n välillä. Lähtö 18.6. klo 8:30 lautalla ja paluu 26.6. iltalaivalla.

Viikko matkan alkuun. Toisaalta tuntuu, että se on kovinkin kaukana ja toisaalta taas että pitäisi olla jo täysi tohina valmisteluissa päällä. Aiempien kierrosten suunnittelu on aloitettu tosi paljon aikaisemmin, jo talven puolella, mutta tänä vuonna muut kiireet ovat pitäneet huolta siitä, että aikaa ei liiemmälti ole jäänyt haaveiluun saati suunnitteluun.



Jokunen viikko sitten Timo aktivoitui ja alkoi selvitellä erilaisia reittimahdollisuuksia. Nettisurffailun tuloksena löytyikin Citybike-niminen yritys. Liike sijaitsee Tallinnassa, mutta se järjestää pyöräretkiä ympäri Viroa. Samaisella yrityksellä oli myös osasto kevään Fillarimessuilla ja siitä se pieni kipinä Viron suuntaan syttyikin. 

Pyysimme Citybikelta tarjousta Länsi-Viron ja saariston kierroksesta. Vastausta ei tarvinnut pitkään odotella, mutta hetken päästä oli ensimmäiset mutkat matkassa. Juhannus Virossa on 23.-24.6., eli se osui juuri meidän matkaviikollemme. Se tarkoitti, että olimme varaustemme kanssa liian myöhään liikkeellä. Saarten majoitukset olivat jo täynnä, mutta Reilika lupasi parhaansa mukaan järjestää jotakin jostakin. Muutamien päivien ja meilien jälkeen tilanne valkeni, tänä vuonna vietämme juhannusta Otin kartanossa! Ei huono ollenkaan.