73,3 km (ohjelman mukaan 65 km)
Kulut: eväät ja tarvikkeet 24,50€ ja ruokailu Tallinnassa 32€, yhteensä 56,50€
Matkalla ollaan! Jonotus autojen ja karavaanareiden välissä sujui ongelmitta. Satama-alueella olimme ainoat pyöräilijät satojen autojen joukossa.
Laivalla oli pakattuna muutama fillari. Laiva starttasi juuri ja voitimme paikan kilpajuoksussa kahvilan vapaille paikoille. Laiva on loppuunmyyty, vaikka on harmaa keskiviikkoaamu. Harmaudesta johtuen varmaan unohdin aurinkolasitkin kotiin. Onneksi m/s Finlandialta löytyy ihan mitä tahansa ja näin on jo ensimmäiset ostoksetkin tehty.
Jos oikein positiivisesti ajattelee, niin ehkä tuolla etelässä hieman näyttäisi selkeämmältä. Ja kun tanssiorkesteri Jarmos ja taikuri Jarikin kohta jo aloittelevat settiään, niin mikäs tässä on ollessa..
Päivän polkasut (73 km) polkastu ja dinneri syöty. Aika muistella päivän tapahtumia. Laivamatka oli ihan normi Tallinnan hoh-hoijaa-lauttamatka ja nopeasti ohi. Autokannella tapasimme ne neljä muuta pyöräilijää, jotka laivalla olivat. Heidänkin määränpäänä Haapsalu, mutta tiemme erkanivat jo varhaisessa vaiheessa meidän suunnattua kohti Citybiken toimistoa.
Tänä vuonna hoidimme homman siis helpoimman kautta ja tilasimme valmiiksi suunnitellun retken tallinalaiselta pyöräfirmalta. Hintaan sisältyi ohjelma, ajo-ohjeet mukaanlukien tiedot lähettyivillä olevista nähtävyyksistä, majoitukset aamiaisineen. Saimme matkakuvaukset sekä suullisesti että kirjallisesti, palveluasenne Citybikessa oli erinomainen!
Lounassuosituksista valitsimme ravintola Sfäärin, sekä ruoka että sijainti olivat kummatkin erinomaisia. Miilunpolttajan spagetin ja parsarisoton jälkeen mainio pavlova ja kahvi jälkkäriksi. Tankkaus hoidettu ja tällä energiamäärällä poljimmekin pitkään.
Kaupungeista ulosajot ovat aina haastavampia kuin saapumiset, niin nytkin. Ohjeet olivat kyllä hyvät ja yksityiskohtaiset, siltikin uskonpuute jossain vaiheessa meinasi tulla, selvisimme kuitenkin ilman suurempia lisäkilometrejä. Hienoja olivat Tallinnan laitamat vanhassa mallissaan, vailla neuvostoarkkitehtuurin rumiluksia. Kauempana rannoilla alkoikin taas näkyä nykymaailma, mauttomat ja pröystäilevät ostoskeskukset ja uudemman aikakauden arkkitehtuuri.
Ajoimme noin reittiä Tallinna - Tabasalu - Turisalu - Karjakula - Rummu - Kallaste Turismitalu. Pientä poikkeamaa reittiin teki mahdollinen siltatyö ennalta suunnitellulla reitillä. Siltatyön sen hetkisestä valmiusasteesta ei ollut tietoa, emmekä halunneet ottaa riskiä, että joutuisimmekin peruuttamaan useamman kilometrin tietyön takia.
Mitään kovin mielenpainuvaa matkalla ei ollut, kun on vaikeuksia muistaa päivän kulkua näin muutamankin tunnin päästä. Turisalon jyrkät rantakalliot olivat hetken tarkemman tarkastelun kohteena. Siellä vaihdoimme sadekamat pois ja jatkoimme huomattavasti kevyemmin vastatuuleen polkemista. Vastatuuleen polkemista tosiaan riitti. Yksi osuus (10 km?) tuntui olevan takamyötäistä, muutoin kyllä melko voimakasta vasta- tai sivutuulta. Ehkä pyöräretket kannattaisi polkea etelästä pohjoiseen, koska aika usein se tuuli tuntuu tähän vuoden aikaan etelä-länsisuunnasta puhaltavan.
Muut turistinähtävyydet jätimme suosiolla väliin. Aikaa tuhertui yllättävän paljon matkaan; lounaaseen, sadepuvun pukemiseen ja riisumiseen, kartanlukuihin ja evästaukoihin. Vasalemman kartanon tututustuimme väistämättä. Pyörätie loppui yllättäen, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kieltomerkistä huolimatta pikku polkua, joka johdatti kartanon pihalle.
Metsät ovat meidän metsiimme verrattuna rehevämpiä, koska lehtipuita on niin paljon. Saarnia, tammia, lehmuksia, pähkinäpensaita, ihan kaikkia meidän jaloja puutarha- ja puistopuita. Bongasimme myös yksinäisen haikaran tien vieressä.
Metsän keskeltä löysimme majapaikkammekin. Kallaste Turismitalu on bed&breakfast-tyyppinen perhemajoitus. Omakotitalo, jossa yläkerrassa muutama huone ja alakerrassa aamiais-/illallishuone, pihapiirissä näytti olevan kaikkea muutakin aktiviteettia, saunaa ja hierontaa, mutta niitä palveluja emme käyttäneet. Lady of the house puhui suomea ja teki mainiota lihapataa. Perheen koira oli erinomaisen sosiaalinen ja hauska kaveri, tervehti mm. työntämä päänsä Ortliebin sivulaukkuun, jonka jälkeen yritti ottaa hampaillaan otteen laukusta. Onneksi ei onnistunut ja laukut ovat vedenpitävät edelleen.
Illallisella tapasimme toisen pyöräilijäpariskunnan, saksalaisia, mutta emme jaksaneet olla sosiaalisia. MM-futis pyörii tv:ssä, mutta ei siitä sen enempää. Nyt nukkumaan. Toivottovasti selkä palautuu huomiseksi ja kroppa on muutenkin valmiina seuraavaan 58 km:n etappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti