Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tallinna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tallinna. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. joulukuuta 2014

Päivä 9, 27.6.2014, Pärnu - Tallinna - Helsinki

5 km
Bussiliput 2x3€ (sis. pyörät),
ruokailu Tallinnassa 51,50€,
laivaliput 2x29€, sekä laivaliput pyörille 2x5€
Yhteensä 125,50€

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja polkaisimme bussiasemalle.


Odottavia matkustajia Tallinnaan vaikutti oleva huolestuttavan paljon suurten kassiensa kera. Onneksi vuoroja oli tarjolla useita, jos ensimmäiseen ei mahtuisi seuraava lähtisi tunnin sisällä. Timo pakkasi kärryn kassiin ja koska olimme kuitenkin päättäneet mahtua mukaan, toimimme nopeasti ja saimme kuin saimmekin fillarit ujutettua bussin tavaratilaan.


Pientä harmistusta oli liikennöitsijän pakkausapulaisella havaittavissa, kun hän joutui järjestelemään tavaratilan uudelleen pyöriemme takia. Matka Tallinnaan Taisto Transport AS:n kyyditsemänä kesti sovitun 2,5 tuntia.

Viimeisen kerran viivasuoria teitä, pelto- ja metsämaisemia. Tallinnassa päätimme käydä tervehtimässä matkanjärjestäjää ja antamassa hyvää palautetta retkijärjestelyistä. Saimme vielä parkkeerata pyörät heidän pyörätelineisiin ja pyörälaukut välivarastoitua toimistoon, joten viimeinen päivä sujui kepeästi ilman raskaita kantamuksia.

Päivä kului Tallinnassa aikaa kuluttaen. Pitkän lounaan lasku muistutti jo Suomen hinnoista, mutta toisaalta, ei voi valittaa että kulut olisivat päätä huimanneet.




Satamaan kurvasimme väärän sataman kautta, mutta koska olemme aina hyvissä ajoin liikenteessä, ei kiirettä ollut. Pyörät pääsevät laivaan ensimmäisinä, tällä kertaa mukana oli toinen pyöräilevä pariskunta.


Sidoimme fillarit mustekaloilla kaiteisiin, uskalsimme jättää sivulaukut ja peräkärryn laukun autokannelle ja siirryimme yläkertaan nauttimaan merimaisemista ja ah, niin mukavasta yllätyksestä: Timon tilaamasta kuohuviinistä! Helsingissä polkaisu Jätkäsaaresta kotiin, mittarilukemana 499,8 km, jonka uskallamme pyöristää 500:aan!

Mahtava reissu, lämpimästi suosittelemme pyörämatkailua eteläiseen naapurimaahamme.



27.6.2014, päivä 8, Varbla - Pärnu

75,6 km (ohjelman mukaan 70 km)
Kulut: lounaat 8,50€, päivälliset 48€
Yhteensä: 56,50€

Aamulla samat rutiinit, kamojen pakkaus ja aamiainen. Aamiainen on myös joka aamu jännittävä asia, että mitähän tällä kertaa tarjolla. Varblassa oli kirsikka-teemaviikot (kirsikkamehua, -hilloa ja -jogurttia), ei henkilökohtainen lempparini mutta ei sitä kauheasti voi nirsoillakaan, kun edessä 75 kilometriä polkemista.

Reitti oli alun viiden sorakilometrin jälkeen asfalttitietetä läpi metsien, peltojen, metsien, peltojen, metsien ja peltojen. Väliin mahtui jokunen kylä ja jokunen kauppa. Oppaamme kertoi ensimmäisen varastojen täydennysmahdollisuuden olevan vasta Töstamaassa, mutta oli siinä muutama kauppa avoinna matkan varrellakin. Ruokapaikkoja oli myös Töstamaassa yhden mainitun lisäksi useampia,  valitsimme yhden näkemistämme baareista. Taas kerran tuhtia kotiruokaa, Timolle siankyljys, Arjalle silakkapihvit ja molemmille vesi-juomat, loppusumma alle 10 euroa.


Taas oli energiaa jatkaa sitä samaa, uuvuttavaa tietä eteenpäin. Eiliset synkät pilvet etelässä ennakoivat vesisadetta tälle päivälle, niin myös kävi. Sadevaatteet päälle ja matka jatkui. Oikeastaan hankalin sää on paikalliset sadekuurot. Koko setin kengänsuojista hansikkaisiin repiminen päälle  ja pois tienpientarella keikkuen ei ole kovin mieluisaa hommaa.

Tästäkään siirtymästä ei jäänyt paljoa kommentoitavaa. Loppupäässä oli tarjolla myös vaihtoehtoinen reitti rantaviivaa pitkin, mutta väsyneinä ja huonossa säässä lisäkilometrit eivät houkutelleet. Sen sijaan poljimme muutaman kilometrin lähes moottoritieolosuhteissa, olisikohan ollut moottoriliikennetie vai mikä, mutta vilkkaassa liikenteessä ajoradan oikeassa reunassa. Muutaman kilometrin jälkeen alkoi pyörätie ja niin taas selvittiin siitäkin haasteesta. Saavuimme Pärnuun noin neljän maissa ja löysimme reitin viimeiseen majapaikkaamme Pärnu Yacht Clubille helposti kartan ohjeiden kanssa.

Vielä viimeinen illallinen jostain ja sitten huilaamaan. Kovin suurta ennakkotutkimusta emme tehneet, vaan valitsimme muutamasta keskustan ravintolasta. Terassi oli ihan ok, suurin osa turisteista oli suomalaisia. Pärnussa oli siis on jo lomakausi alkanut. Pippuripihvit punaviinillä, jälkkäriksi kakku ja blinit ja se oli sitten siinä. Nyt pitäisi sitten saada ajatusmaailma ruokailussa käännetyksi taas kulutusta vastaavaksi, jatkossa ei ehkä enää pala 2000 kaloria päivässä. Ruoka ei ollut ihan niin herkullinen kuin olisin juhlahetkeä varten toivonut, mutta saihan sillä vatsansa täyteen. Hinta oli tervetuloa-normaaliin-maailmaan: 48€.

Kaupungissa kiertely jäi melko vähiin. Jotenkin koko kuluneen viikon hienojen luontoelämysten, mielenkiintoisten kohtaamisten ja eriskummallisen aikamatkan  jälkeen kävely turistikaduilla ei houkuttanut. Jatkoimme suoraan majapaikkaamme Yacht Clubille, joka vasta eri maailmaa olikin.



Illalla huolestutti saako unta lainkaan, naapurihuoneesta kuului elämän ääniä, käytävässä kuljettiin ja alapuolella soitti illan orkesteri menomusaa. Onneksi oli korvatulpat ja I-pod, muuten olisi voinut tulla pitkä ja uneton yö.





Lähetetty iPadista

tiistai 23. syyskuuta 2014

25.6.2014, päivä 7, Pöide - Varbla

66 km (ohjelman mukaan 62 km)
Kulut: lautta matkustaja 2x2,60 ja pyörä 2x1,10, dinneri 2x11,75€ ,
Yhteensä: 30,90€

Kymmenen tunnin yöunen jälkeen heräsimme taas kuin uudestisyntyneinä uuteen,tällä kertaa aurinkoiseen aamuun. Hiljaisempaa ei olisi voinut olla. Ei edes kelloa tikittämässä. Aamiaisen olimme tilanneet 8:30 ja isännän vielä sytytellessä kynttilöitä ja laittaessa klassista musiikkia soimaan, totesimme että emme ehkä lähdekään täältä ikinä pois. Lähtiessämme ilmoitin myös, että puutarhurin jäädessä eläkkeelle olen enemmän kuin kiinnostunut hakemaan paikkaa. Isäntä lupasi ilmoitella, ja toivotteli tervetulleeksi myös ennenkin sitä. Ihan mahtava paikka, jos se jollekin vielä jäi epäselväksi.


Aamiaisen jälkeen oli pakko palata todellisuuteen ja pakata taas tavarat ratsun selkään. Onneksi aurinko paistoi, joten ei tarvinnut kovin huonolla mielellä lähteä urakoimaan päivän etappia.

























Ohjelmassa olisi ollut useampaakin katsomiskohdetta, mutta tänään olimme jotenkin orientoituneet polkemispäivään. Osa nähtävyyksistä tuli nähdyksi matkan aikanakin, esim. Eemu-tuulimylly (ei pysähdytty) ja Puhtu-Laelatu luonnonsuojelualue, jonka läpi reitti kulki. Puhtu on aiemmin ollut saari, joka sittemmin on muuttunut osittain ihmisenkin rakentamana, niemimaaksi. Tie kulki pengertä pitkin ja tuuli oli navakka. Alueen kasvisto oli runsasta ja monipuolista, tiet vaihtelivat melko kapeistakin kärryteistä normaaleihin maanteihin. Täristystä oli riittämiin pienemmillä poluilla, samoin irtokiviä, mutta mitenkään ylitsepääsemättömän haasteellinen ajopäivä ei todellakaan ollut.






Puoli kolmen maissa saavuimme Varblan Puhkekülaan ja Ranna motelliin. Kovasti reipas ja ystävällinen tyttö oli taas respassa vastassa, siitä tulee niin hyvälle mielelle ja tuntee itsensä tervetulleeksi, kun näkee, että meitä on odotettu. Ei sinällään ihme, että olemme olleet odotettuja, Haapsaaren ja Kuressaaren hotellimajoituksia lukuun ottamatta olemme olleet suunnilleen ainoita asiakkaita.




Enempää merenrannassa majoitus ei juurikaan voisi olla ja huoneesta luonnollisesti upea merinäköala. Päivällinen piti tilata etukäteen aamulla tekstiviestillä. Onneksi näin teimme, sillä lähialueella ei ollut tarjolla muita ruokailumahdollisuuksia.




Asettauduimme sviittiimme. Täälläkin hintaan sisältyy 2h+kylpyhuone, ja ihailimme upeaa merenaavaa. Ruokailu tuli juuri sopivaan väliin, paistettu lohi, perunat ja grillatut kasvikset olivat jälleen oikea valinta. Jälkiruuaksi söimme perinneruokaa nimeltä kama, tarjoilija kertoi sen olevan eräänlaista hapankermaa. Jos kaloreita päivän polkiessa kuluu, niin kyllä niitä helppo on myös kerryttääkin täällä. Kahdeksan päivää autoilua tällä ruokavaliolla ja voisi vaa'an lukemat yllättää lomaltapalaajan.

Nyt on taas palautumisen aika. Virikkeitä blogin kirjoittamisen tai merelle tuijottelun lisäksi ei juurikaan ole. Netti toimii täällä Virossa hyvin, some-päivityksistä olemme seuranneet maailman menoa, muuten olemme aika hyvin onnistuneet uutispimennossa olemaan. Rentouttavaa sekin. Tuntuu, että lomailtu on koko rahan edestä, fyysiset ja psyykkiset akut ovat latautuneet todella hyvin!


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

19.6.2014 Päivä 1, Tallinna - Padise

73,3 km (ohjelman mukaan 65 km)
Kulut: eväät ja tarvikkeet 24,50€ ja ruokailu Tallinnassa 32€, yhteensä 56,50€

Matkalla ollaan! Jonotus autojen ja karavaanareiden välissä sujui ongelmitta. Satama-alueella olimme ainoat pyöräilijät satojen autojen joukossa.



Laivalla oli pakattuna muutama fillari. Laiva starttasi juuri ja voitimme paikan kilpajuoksussa kahvilan vapaille paikoille. Laiva on loppuunmyyty, vaikka on harmaa keskiviikkoaamu. Harmaudesta johtuen varmaan unohdin aurinkolasitkin kotiin. Onneksi m/s Finlandialta löytyy ihan mitä tahansa ja näin on jo ensimmäiset ostoksetkin tehty.

Jos oikein positiivisesti ajattelee, niin ehkä tuolla etelässä hieman näyttäisi selkeämmältä. Ja kun tanssiorkesteri Jarmos ja taikuri Jarikin kohta jo aloittelevat settiään, niin mikäs tässä on ollessa..

Päivän polkasut (73 km) polkastu ja dinneri syöty. Aika muistella päivän tapahtumia. Laivamatka oli ihan normi Tallinnan hoh-hoijaa-lauttamatka ja nopeasti ohi. Autokannella tapasimme ne neljä muuta pyöräilijää, jotka laivalla olivat. Heidänkin määränpäänä Haapsalu, mutta tiemme erkanivat jo varhaisessa vaiheessa meidän suunnattua kohti Citybiken toimistoa.


Tänä vuonna hoidimme homman siis helpoimman kautta ja tilasimme valmiiksi suunnitellun retken tallinalaiselta pyöräfirmalta. Hintaan sisältyi ohjelma, ajo-ohjeet mukaanlukien tiedot lähettyivillä olevista nähtävyyksistä, majoitukset aamiaisineen. Saimme matkakuvaukset sekä suullisesti että kirjallisesti,  palveluasenne Citybikessa oli erinomainen! 

Lounassuosituksista valitsimme ravintola Sfäärin, sekä ruoka että sijainti olivat kummatkin erinomaisia. Miilunpolttajan spagetin ja parsarisoton jälkeen mainio pavlova ja kahvi jälkkäriksi. Tankkaus hoidettu ja tällä energiamäärällä poljimmekin pitkään. 

Kaupungeista ulosajot ovat aina haastavampia kuin saapumiset, niin nytkin. Ohjeet olivat kyllä hyvät ja yksityiskohtaiset, siltikin uskonpuute jossain vaiheessa meinasi tulla, selvisimme kuitenkin ilman suurempia lisäkilometrejä. Hienoja olivat Tallinnan laitamat vanhassa mallissaan, vailla neuvostoarkkitehtuurin rumiluksia. Kauempana rannoilla alkoikin taas näkyä nykymaailma, mauttomat ja pröystäilevät ostoskeskukset ja uudemman aikakauden arkkitehtuuri.


Ajoimme noin reittiä Tallinna - Tabasalu - Turisalu - Karjakula - Rummu - Kallaste Turismitalu. Pientä poikkeamaa reittiin teki mahdollinen siltatyö ennalta suunnitellulla reitillä. Siltatyön sen hetkisestä valmiusasteesta ei ollut tietoa, emmekä halunneet ottaa riskiä, että joutuisimmekin peruuttamaan useamman kilometrin tietyön takia.

Mitään kovin mielenpainuvaa matkalla ei ollut, kun on vaikeuksia muistaa päivän kulkua näin muutamankin tunnin päästä. Turisalon jyrkät rantakalliot  olivat hetken tarkemman tarkastelun kohteena. Siellä vaihdoimme sadekamat pois ja jatkoimme huomattavasti kevyemmin vastatuuleen polkemista. Vastatuuleen polkemista tosiaan riitti. Yksi osuus (10 km?) tuntui olevan takamyötäistä, muutoin kyllä melko voimakasta vasta- tai sivutuulta. Ehkä pyöräretket kannattaisi polkea etelästä pohjoiseen, koska aika usein se tuuli tuntuu tähän vuoden aikaan etelä-länsisuunnasta puhaltavan.


Muut turistinähtävyydet jätimme suosiolla väliin. Aikaa tuhertui yllättävän paljon matkaan; lounaaseen, sadepuvun pukemiseen ja riisumiseen, kartanlukuihin ja evästaukoihin. Vasalemman kartanon tututustuimme väistämättä. Pyörätie loppui yllättäen, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kieltomerkistä huolimatta pikku polkua, joka johdatti kartanon pihalle.


Metsät ovat meidän metsiimme verrattuna rehevämpiä, koska lehtipuita on niin paljon. Saarnia, tammia, lehmuksia, pähkinäpensaita, ihan kaikkia meidän jaloja puutarha- ja puistopuita. Bongasimme myös yksinäisen haikaran tien vieressä. 


Metsän keskeltä löysimme majapaikkammekin. Kallaste Turismitalu on bed&breakfast-tyyppinen perhemajoitus. Omakotitalo, jossa yläkerrassa muutama huone ja alakerrassa aamiais-/illallishuone, pihapiirissä näytti olevan kaikkea muutakin aktiviteettia, saunaa ja hierontaa, mutta niitä palveluja emme käyttäneet. Lady of the house puhui suomea ja teki mainiota lihapataa. Perheen koira oli erinomaisen sosiaalinen ja hauska kaveri, tervehti mm. työntämä päänsä Ortliebin sivulaukkuun, jonka jälkeen yritti ottaa hampaillaan otteen laukusta. Onneksi ei onnistunut ja laukut ovat vedenpitävät edelleen.


Illallisella tapasimme toisen pyöräilijäpariskunnan, saksalaisia, mutta emme jaksaneet olla sosiaalisia. MM-futis pyörii tv:ssä, mutta ei siitä sen enempää. Nyt nukkumaan. Toivottovasti selkä palautuu huomiseksi ja kroppa on muutenkin valmiina seuraavaan 58 km:n etappiin.



tiistai 17. kesäkuuta 2014

17.6.2014, yksi yö matkan alkuun

Pakkauspäivä. Onneksi molemmilla on jo loma alkanut. Menopeleinä ovat tänäkin vuonna cyclocrossarit Cicli B (Timo) ja Konan Jake (Arjan). Kuljetuskalustona TW-Bentsin peräkärry ja Ortliebin tankolaukku Timolla ja Ortliebin kaksi 20-litraista sivulaukkua Arjalla.



Tänään siis pakkailtiin ja hämmästeltiin tavaramäärän vähyyttä. Etenkin kun tänään Helsingissä satoi paikoitellen lunta, viileään ilmaan on varmasti hyvä varautua, vaikka etelään ollaankin menossa. Merinovillat on pakattu mukaan, samoin puffit ja kunnon ajohanskat. Toiveikkaana myös uimapuku ja aurinkorasva. Tämän hetken säätiedot ovat luvanneet melko viileää torstaille saakka, toivotaan että sen jälkeen alkaa kesä!