Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saarenmaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saarenmaa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. syyskuuta 2014

25.6.2014, päivä 7, Pöide - Varbla

66 km (ohjelman mukaan 62 km)
Kulut: lautta matkustaja 2x2,60 ja pyörä 2x1,10, dinneri 2x11,75€ ,
Yhteensä: 30,90€

Kymmenen tunnin yöunen jälkeen heräsimme taas kuin uudestisyntyneinä uuteen,tällä kertaa aurinkoiseen aamuun. Hiljaisempaa ei olisi voinut olla. Ei edes kelloa tikittämässä. Aamiaisen olimme tilanneet 8:30 ja isännän vielä sytytellessä kynttilöitä ja laittaessa klassista musiikkia soimaan, totesimme että emme ehkä lähdekään täältä ikinä pois. Lähtiessämme ilmoitin myös, että puutarhurin jäädessä eläkkeelle olen enemmän kuin kiinnostunut hakemaan paikkaa. Isäntä lupasi ilmoitella, ja toivotteli tervetulleeksi myös ennenkin sitä. Ihan mahtava paikka, jos se jollekin vielä jäi epäselväksi.


Aamiaisen jälkeen oli pakko palata todellisuuteen ja pakata taas tavarat ratsun selkään. Onneksi aurinko paistoi, joten ei tarvinnut kovin huonolla mielellä lähteä urakoimaan päivän etappia.

























Ohjelmassa olisi ollut useampaakin katsomiskohdetta, mutta tänään olimme jotenkin orientoituneet polkemispäivään. Osa nähtävyyksistä tuli nähdyksi matkan aikanakin, esim. Eemu-tuulimylly (ei pysähdytty) ja Puhtu-Laelatu luonnonsuojelualue, jonka läpi reitti kulki. Puhtu on aiemmin ollut saari, joka sittemmin on muuttunut osittain ihmisenkin rakentamana, niemimaaksi. Tie kulki pengertä pitkin ja tuuli oli navakka. Alueen kasvisto oli runsasta ja monipuolista, tiet vaihtelivat melko kapeistakin kärryteistä normaaleihin maanteihin. Täristystä oli riittämiin pienemmillä poluilla, samoin irtokiviä, mutta mitenkään ylitsepääsemättömän haasteellinen ajopäivä ei todellakaan ollut.






Puoli kolmen maissa saavuimme Varblan Puhkekülaan ja Ranna motelliin. Kovasti reipas ja ystävällinen tyttö oli taas respassa vastassa, siitä tulee niin hyvälle mielelle ja tuntee itsensä tervetulleeksi, kun näkee, että meitä on odotettu. Ei sinällään ihme, että olemme olleet odotettuja, Haapsaaren ja Kuressaaren hotellimajoituksia lukuun ottamatta olemme olleet suunnilleen ainoita asiakkaita.




Enempää merenrannassa majoitus ei juurikaan voisi olla ja huoneesta luonnollisesti upea merinäköala. Päivällinen piti tilata etukäteen aamulla tekstiviestillä. Onneksi näin teimme, sillä lähialueella ei ollut tarjolla muita ruokailumahdollisuuksia.




Asettauduimme sviittiimme. Täälläkin hintaan sisältyy 2h+kylpyhuone, ja ihailimme upeaa merenaavaa. Ruokailu tuli juuri sopivaan väliin, paistettu lohi, perunat ja grillatut kasvikset olivat jälleen oikea valinta. Jälkiruuaksi söimme perinneruokaa nimeltä kama, tarjoilija kertoi sen olevan eräänlaista hapankermaa. Jos kaloreita päivän polkiessa kuluu, niin kyllä niitä helppo on myös kerryttääkin täällä. Kahdeksan päivää autoilua tällä ruokavaliolla ja voisi vaa'an lukemat yllättää lomaltapalaajan.

Nyt on taas palautumisen aika. Virikkeitä blogin kirjoittamisen tai merelle tuijottelun lisäksi ei juurikaan ole. Netti toimii täällä Virossa hyvin, some-päivityksistä olemme seuranneet maailman menoa, muuten olemme aika hyvin onnistuneet uutispimennossa olemaan. Rentouttavaa sekin. Tuntuu, että lomailtu on koko rahan edestä, fyysiset ja psyykkiset akut ovat latautuneet todella hyvin!


maanantai 4. elokuuta 2014

24.6.2014, päivä 6 Kuressaare - Pöide

58,5 km (ohjelman mukaan 49 km)
Kulut: pihtlan eväät 5€, lounaat + vichyt 12,70€, Orissaaren kauppa 15,90€,
Yhteensä 33,60€

Tänään oli ohjelman mukaan matkaa 49 km, mittarin mukaan 58 km. Yhtäkaikki, ehdottomasti sen arvoista. Sanoisin, että koko tämä 350 kilometriä on ollut sen väärti, että edessä oli yöpyminen Otin kartanon itä-aasia-sviitissä.

Yöllä heräsimme sateen ropinaan, aamulla verhon takaa näkyi kaistale harmaata taivasta, joten lyhyeksi jäi eilisiltainen ilo auringonpaisteesta.  Aamulla olimme luonnollisesti aamiaissalin ensimmäiset asiakkaat heti klo 7:00 tarjoilun alkaessa. Aamiainen oli runsas ja ravitseva, ja tarpeeseen taas tulikin, sillä tulevalla etapilla ei ollut yhtään ruokapaikkaa.

Alan toistaa itseäni, mutta tänäänkään siirtymällä ei ollut virikkeitä tarjota. Pyöräilyolosuhteet ovat erinomaiset: asfaltti on hyväkuntoista, liikennekulttuuri kohteliasta, mutta pakko sanoa, että tylsiähän nämä kylien väliset pätkät ovat. Peltoja ja pöpelikköä tai metsiä. Hienoja metsiä kyllä, mutta ei mitenkään vaihtelevia. Pelloillakin on joskus elämää, lehmiä tai lampaita, välillä jopa haikara, mutta niistäkin alkaa eksotiikka olla jo kaukana.


Ensimmäisen kaupluksen pihalla Pihtlassa pysähdyimme täydentämään eväsvarastoja. Keksi- ja teetauko pidettiin kaupan rappusilla. Ja taas jatkettiin ja jatkettiin. Siinä vaiheessa kun 50 kilometriä alkoi tulla täyteen ja merkkejäkään perille saapumisesta ei ollut, alkoi hieman väsyttää. Psykologinen oireyhtymä, oli matka mikä tahansa, aina ne viimeiset kilometrit ovat vaativimpia.

Sää oli vaihteleva, välillä satoi, välillä paistoi. Sadekamat päälle ja pois tienposkessa keikkuen, ei ole yksinkertaista eikä varsinkaan kovin nopeaa toimintaa. Onneksi siellä täällä oli katoksellisia bussipysäkkejä, joissa saattoi pitää sadetta, syödä eväitä ja tutkia karttaa.


Puolen päivän jälkeen saavuimme Pöideen,  Otin kartanon kyltit löytyivät helposti. Iso suljettu rautaportti kivileijonien vartioimana sai meidät taas tuntemaan itsemme alueelle luvatta tunkeutujiksi. Kartano näytti autioilta, mutta suljettu-kylttiä ei näkynyt, joten jatkoimme sisälle. Huhuilin ja huutelin, ei vastausta, pimeää ja hiljaista. Istuimme terassille hengähtämään ja odottelemaan. Hetken päästä Timo huomasi kolkuttimen, käytti sitä reippaaseen tyyliinsä ja heti ilmestyi isäntä ovelle toivottomaan tervetulleeksi.


Pyöräilykengät oli ihan pakko riisua jo hallissa, ei voinut ajatellakaan kulkevansa sadetamineissa sisätiloihin. Isäntä näytti huoneemme, ei hassumpi... Tällä kertaa oli pakko sijoitella tavarat huolellisesti kaappeihin, sillä huoneessa ei vaan voinut jättää läjiä lojumaan mihinkään.


Kyselimme ruokailumahdollisuuksia, niitä tilalla ei ollut ja lähinkin vasta Orissaaressa. 16 kilometrin polkaisu ei juuri sillä hetkellä innostanut, mutta isännän nokkeluus ja palvelualttius ratkaisivat pulman. Saisimme kyydin Orissaareen paikalliselta pariskunnalta, jotka olivat juuri lähdössä kartanolta, ja kun olisimme valmiit isäntä itse tulisi meidät kyliltä noutamaan. Olipa mukava istua auton takapenkillä. Timon mielestä keikka olisi pitänyt hoitaa fillarilla. Minä olin tässä tapauksessa joustava ja suostuin tinkimään periaatteistani.. Söimme pubi-lounaan Valge Vareksessa, teimme hiukan eväsostoja iltaa ajatellen Konsumissa ja tilasimme kuljettajamme noutamaan meidät. 


Seuraavaksi ohjelmassa oli isännän opastama kartanokierros. Neuvostoliton aikana kartano  toimi jonkinmoisena traktorikeskuksena, ennen sotia saksalaisen paronittaren kesähuvilana. Nykyinen omistaja osti kartanon erittäin huonokuntoisena ja  hän on korjaillut sitä hiljalleen 17 vuoden ajan. Nyt projekti on aika lailla loppusuoralla, yläkerrassa oli vielä jonkin verran tilaa keskeneräisenä, mutta majoitusbusiness pyörii kyllä siitäkin huolimatta. Eri teemoin sisustettuja huoneita oli viisi, lisäksi salonki ja  kirjasto.


Kierroksen jälkeen vetäydyimme sviittiimme. Etuosassa oli sohvaryhmä ja takka, makuuhuone oli peremmällä. Koko kartano huoneineen ja puutarhoineen on varsinainen elämys. Paljon pieniä, humoristisia tai liikuttavia yksityiskohtia, kuten pieni linnunpesä ulko-oven pielessä olevassa lasimaljassa. Keittiöpuutarhassa oli rehevä yrttimaa. Sen annista saimme nauttia, kun isäntä kutsui meidät vielä illalla keittiön takan ääreen iltateetä nauttimaan. Ehkä parasta yrttiteetä ikinä! Täytyy sanoa, että vaikka säät eivät ehkä olekaan parhaimmillaan näin kesäkuun puolella vielä, niin on tässä sesongin ulkopuolella reisssaamisessa hyvätkin puolensa. Ainoina asiakkaina tunsimme itsemme ihan kuninkaaksi ja kuningattareksi eksklusiivisen palvelun ansiosta.





Kylillä olisi ollut tarjolla juhannusaaton ohjelmaa monessakin paikassa. Hetken mietimmekin asiaa, mutta kuluneen viikon kokemuksella totesimme, että kellahdamme petiin varmaan noin yhdeksän pintaan. Niin kävi, ja Saarenmaan valgiat yöt jäivät kokematta tälläkin kertaa.




Lähetetty iPadista

tiistai 17. kesäkuuta 2014

10.6.2014, viikko matkan alkuun

Tämän vuoden pyörämatkamme suuntaa etelänaapuriimme Viroon. Tarkoituksenamme on ajaa ns. läntinen saarikierros. Tallinnasta Haapsaluun, siitä saarihyppelynä Hiidenmaa, Saarenmaa ja Muhu, josta vielä Pärnun kautta takaisin Tallinnaan. Kahdeksan ajopäivää (eikä yhtään lepopäivää, kääk!), Pärnusta Tallinnaan tullaan junalla. Päivämatkat vaihtelevat 37-70 km:n välillä. Lähtö 18.6. klo 8:30 lautalla ja paluu 26.6. iltalaivalla.

Viikko matkan alkuun. Toisaalta tuntuu, että se on kovinkin kaukana ja toisaalta taas että pitäisi olla jo täysi tohina valmisteluissa päällä. Aiempien kierrosten suunnittelu on aloitettu tosi paljon aikaisemmin, jo talven puolella, mutta tänä vuonna muut kiireet ovat pitäneet huolta siitä, että aikaa ei liiemmälti ole jäänyt haaveiluun saati suunnitteluun.



Jokunen viikko sitten Timo aktivoitui ja alkoi selvitellä erilaisia reittimahdollisuuksia. Nettisurffailun tuloksena löytyikin Citybike-niminen yritys. Liike sijaitsee Tallinnassa, mutta se järjestää pyöräretkiä ympäri Viroa. Samaisella yrityksellä oli myös osasto kevään Fillarimessuilla ja siitä se pieni kipinä Viron suuntaan syttyikin. 

Pyysimme Citybikelta tarjousta Länsi-Viron ja saariston kierroksesta. Vastausta ei tarvinnut pitkään odotella, mutta hetken päästä oli ensimmäiset mutkat matkassa. Juhannus Virossa on 23.-24.6., eli se osui juuri meidän matkaviikollemme. Se tarkoitti, että olimme varaustemme kanssa liian myöhään liikkeellä. Saarten majoitukset olivat jo täynnä, mutta Reilika lupasi parhaansa mukaan järjestää jotakin jostakin. Muutamien päivien ja meilien jälkeen tilanne valkeni, tänä vuonna vietämme juhannusta Otin kartanossa! Ei huono ollenkaan.