Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hiidenmaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hiidenmaa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. elokuuta 2014

22.6.2014, päivä 4, Kärdla - Leisi

66,2 km (ohjelman mukaan 55 km)
Kulut: kahvit ja rapaperitortut 5,60, lounas 2 kalaa ja vedet 22,70€, jäätelöt 1,70€, olut 2,50, tee ja kahvi 1,80, liput 7,40, illallinen 2x3,50
Yhteensä: 48,70€

Takana pitkä päivä ja pitkä matka. Siltikään ei kovasti väsytä, sillä tällä matkalla runsaan liikkumisen lisäksi olemme panostaneet sekä lepoon että varsinkin tankkaukseen. Aamiainen gasthausissa oli runsas ja maittava, varmaan paras tähänastisista. Fiilis näissä bed&breakfasteissa on jännä, välitön ja mutkaton. Tai riippuu tietysti paljon isäntäväestä ja muista vieraista, mutta ainakin Kivijüressa oli tosi mukavaa olla. Aamiaspöydässä nauttivat meidän lisäksemme yksi sveitsiläinen motoristipariskunta ja saksalainen tuttavapariskuntamme Hannoverin seudulta. Emäntä kertoi, että enempää hänellä vieraita ei kerrallaan olekaan, koska huoneita on vain kolme. Aika mukavalta kesätyöltä vaikutti. Fillaristit ovatkin varmaan hyviä asiakkaita; tulevat myöhään, käyvät suihkussa ja kaatuvat sänkyyn. Tulevat aamiaiselle (tosin syövät paljon) ja lähtevät varhain. Eivät jaksa pitää meteliä tai viettää huonoa elämää.


Majatalo sijaitsi liikkumisen kannalta hyvässä paikassa, ensimmäisen risteyksen jälkeen olimme jo päätiellä. Meille kerrottiin, että ensimmäiset kolme kilometriä olisi soratietä ja tietöitä. Todellisuudessa pätkä oli viiden kilometrin pituinen, mutta onneksi oli lauantai, joten tietyöläiset olivat viikonlopun vietossa. Muuta liikennettä kyllä oli jonkin verran. Sora oli melko suurta ja pyöreää kiveä, rengasrikoilta vältyttiin.



Aikamme täristeltyämme saavutimme asfaltin ja kylläpä taas rullasi kevyesti. Ensimmäinen osuus oli tänäänkin puuduttavan yksitoikkoista metsätaivalta, joten poljimme reipasta vauhtia Kassarin saarelle saakka. Oppaamme mainitsi nähtävyydeksi vanhan villatehtaan ja näin käsityönystävänä halusin sen ehdottomasti katsastaakin. Asiaa puolsi myös maininta viihtyisästä kahvilasta.



Vaemlan Villavabrik oli hieno. Rakennus vuodelta 1841 oli alunperin rakennettu Vaemlan kartanon heinäladoksi. Kyläkaupan ja jauhomyllyn kautta se muutettiin lopulta Neuvostoliiton aikana villatehtaaksi. Uuden elämän rakennus sai  vuonna 1992, jolloin se korjattiin ja villatehdas aloitti toimintansa uudelleen.  Toivottovasti se saa elää nyt tätä elämäänsä mahdollisimman pitkään, koneet ainakin näyttivät siltä, että ne kestävät ikuisesti. Jos joku osa menisikin rikki, sen voi varmasti korjata. Ei muoviosia, ei made-in-china-tekniikkaa. Paikallisten lampureiden toimittama villa kehrätään langoiksi, josta paikalliset käsityöläiset kutovat lapasia, liivejä, villapuseroita ja pipoja. Tuotteet myydään tehtaanmyymälässä. Helppoa ja yksinkertaista, eikä kovinkaan suuri hiilijalanjälki.Vaikka Timon peräkärryyn varmasti vielä yksi kaunis (ja edullinen: 62€!) villapaita olisikin mahtunut, jätin sen kuitenkin ostamatta.

Seuraava katselukohde oli kolmen kilometrin päässä päätieltä sijainnut Kassarin kappeli. 



Remontin yhteydessä syntyhistoria on pystytty paikallistamaan 1700-luvulle. Sodasta kappeli selvisi onneksi melko pienin vaurioin. Kirkko avattiin yleisölle jälleen vuonna 1992. Kappeli sijaitsee metsän keskellä, sähköä ei ole, joten jumalanpalveluksetkin toimitetaan kynttilän valossa. Hiljentyminen luonnon ja kappelin kauneuden keskellä oli tervetullut kokemus pyöräilyn lomaan.

Listalla oli tarjolla vielä Sääretripin niemenkärkeä, lintutornia ja erilaisia museoita, mutta olimme tyytyväisiä päivän kulttuuriantiin näillä kahdellakin kokemuksella.


Päivä oli tuulinen, etenkin Kassarin rannoilla. Ilma oli melko viileä (+13 ehkä), joten tuulikaan ei ollut mikään lempeä kesätuulen kosketus. Onneksi polkiessa pysyy suht lämpimänä, ainoastaan sormet palelivat, mutta emme antaneet periksi vaihtamalla ajohanskoja pitkäsormisiin malleihin. Tie kaartuili saaren ääriviivojen mukaan, joten ajoittain saimme nauttia myös myötäisestä tuulesta ja silloin matka sujuikin vauhdikkaasti.

Lounastimme oppaamme mainitsemassa virolaista perinneruokaa tarjoavassa grilliravintolassa. Se oli pieni vikatikki, kyseessä oli moderni kongressikeskus, ruoka täkäläisen mittapuun mukaan kallista (lohi 12,50€) ja ei niin kovin mieleenpainuvaa. Mutta koska muustakaan emme tienneet ja tankata piti, niin näin oli pakko tehdä. Noin kilometrin polkastuamme tien varressa oli mukavan näköinen paikallinen taverna, jossa oli kuulemma hyvää lammasta. Saksalaiset olivat tehneet paremman ratkaisun.

Lauttoja Saarenmaalle on kaksi vuorokaudessa, klo 12 ja klo 18:30. Valitsimme jälkimmäisen, joten meillä oli käytännössä koko päivä aikaa ajella runsaat 60 km. Jossain vaiheessa loppumatkasta saavutimme saksalaiset ystävämme ja ajelimme hetken matkaa heidän kanssaan. Rouvalla oli jalkakipuja liian isokokoisen pyörän takia. He olivat ostaneet pyörämatkan vuokrapyörien kanssa. Jäimme taas kerran pohtimaan keskenämme, että kumpi kannattaa; nähdä vaiva kaluston kuljettamisesta ja tietää ja tuntea, että alla on oma fillari, vai päästä helpommalla ja ottaa riski, että sopiva pyörä löytyy vuokraamosta. Ehkä oman pyörän mitat, mittanauha ja satula mukaan vuokraamoon? Vuokrapyörät pariskunta jättää Pärnuun hotellille, sen jälkee hyppääväät huolettomina bussiin, kun me taas menemme hyvissä ajoin linja-autoasemalle tyrkylle, että mihin bussiin mahtuisi kaksi pyörää ja peräkärry. Onneksi Pärnu-Tallinna-välillä on 15 vuoroa, joten emmeköhän me johonkin bussiin mahdu.


Saavuimme  Sorun lauttasatamaan pari tuntia ennen laivanlähtöä. Alueella oli leirintäalue, vierasvenesatama, jazz-festivaalit ja muutama teltallinen erilaisia ruukkujen ja rumpujen myyjiä sekä yksi vuohi. Meno oli sivistynyttä ja leppoisaa, ei mäyräkoirapahveja eikä känniörveltäjiä. Aurinko paistoi ja muurin vieressä oli melkein lämmintä istuskella ja lepuutella jalkojaan. Lauttajonossa tuuli puolestaan oli niin hyytävä, että saksalaisrouvan Haapsalusta ostama kirjailtu villapipo ei ollut yhtään liioiteltua. 



Laiva oli samantyyppinen kuin Turun saariston yhteysalukset. Autot alakannelle, ihmiset yläkannelle ja "salonkiin." Matka maksoi yhteensä 7,40€, reisija 2,60€ ja jalgratas 1,10€, matka kesti tunnin. Synkät sadepilvet Saarenmaan yltä olivat onneksi kaikonneet ja viimeiset kuusi kilometriä oli mukava rullailla sateen jälkeisessä, vehreässä maisemassa. 



Väljä turismtalu löytyi helposti.


Majataloa piti vanha pariskunta. Vaikka kaikki rakennukset olivat siistejä, kunnostettuja ja uusia, on täällä jotenkin pysähtynyt aika. Ehkä se on tämä hiljaisuus ja kaappikellon raksutus.
Pyörät vajaan ja illallispöytään. Taas mietimme miten pärjäisi kasvissyöjänä. Varmasti olisi syytä ilmoittaa jo matkaa tilatessa, että kasvisruokaa kiitos, sillä paikan päällä vaihtoehtoja ei ole. Tällä kertaa lautasella odotti riisiä, kanaa ja kastiketta, illallinen maksoi 3,50€. Huone siisti ja valoisa, peti kutsui tänäänkin varhain. Kokematta jäi Saarenmaan valkeat yöt.









21.6.2014, päivä 3, Haapsalu - Kärdla

39,6 km
Kulut: laivaliput 2x3€, pyöräliput 2x1,5€, ruokailu laivalla (2x seljanka, voileipä ja jaffa)10,60€
(gulassi, mureke, olut ja mehu) 11,50€, 2xlatte ja tiramisu 8€, eväät 9€, puutarhaolut 2€, 
yht: 50,10€



Takana erinomaisen hyvin nukuttu yö edessä hieno päivä. Herätiin varhain, oltiin ensimmäisinä ja ainoina aamiaisella ja todettiin, että lähdetään vaan ajelemaan kohti satamaa. Pyörämatka Haapsalusta Rohukülan satamaan oli 10 km. Reitti seurasi Eurovelo 10:tä, EU:n rahoittamat osuudet erottuivat kyllä hyvin. Yksi lyhyt kuvaustauko pidettiin Ungrun linnanraunioiden kohdalla.


Linnaa alettiin rakentaa 1893 ja edelleen kaivurit pörräsivät pihalla. Välissä varmaan vähän valmiimpikin, mutta toinen maailmansota teki tuhojaan. Metsät ovat samaten kovin monttuisia ja kumpareisia, sodan jälkiä kaiketi nekin. 



Nyt matkaamme Regula-lautalla 
Hiidenmaalle. Lauttoja mantereelta Hiidenmaalle on viisi vuorokaudessa klo 10:00 ja klo 16:00 välisenä aikana. Satamassa vaihdoimme kuulumisia pyöräilevän saksalaispariskunnan kanssa, heitä täällä piisaa. Olivat tulossa Riigasta ja matkalla Tallinnan kautta Helsinkiin ja Turusta Ahvenanmaalle. Suosittelimme saariston rengasreittiä Viking Linen sijaan. Ihanalta kuulosti ja näytti heidän menonsa, reissussa useita viikkoja ilman sen tarkempia suunnitelmia.Kolmen euron seljanka-lounas nautittu ja reitti Hiidenmaan puolella opeteltu.

Päivän etappi, 39,6 km tuli valmiiksi n. 13:30 mennessä. Ajomatkan Hiidenmaan puoleinen osuus oli erinomaisen pitkästyttävä myös tänään, onneksi sitä oli vain se kolmisenkymmentä kilometriä. Matkasta ei tosiaan paljoakaan mainittavaa. Lauttamatka sujui joutuisasti cafeteriassa varhaista lounasta nauttien. Se kannatti, sillä sataman ja Kärdlan välissä ei tainnut olla yhtään ruokapaikkaa tai kauppaa. Nähtävyydet muutenkin aika vaatimattomia, laiduntavia eläimiä ja hylättyjä rakennuksia.




Ehdin jo kehuakin autoilijoiden kohteliaisuutta.
Ajavat lujaa, mutta väistävät kaukaa. Uskoni vahvistuu hetki hetkeltä. Kärdlassa huomasin sen tänään siitä, että pysähdyin hetkeksi miettimään jotain suojatien läheisyyteen, niin jo vain autoileva herra pysähtyi antamaan tietä. Enkä siis ollut edes aikeissa ylittää sitä.


Löysimme majapaikkaamme Kivijüren helposti. Sisäänkäyntiä ei ollut sen kummemmin merkitty (kuten ei muuten edellisessä hotellisakaan), joten oli vähän sellainen olo, että tunkeudummeko nyt jonkun olohuoneeseen terassin kautta. Pöydän ääressä oli herra lukemassa lehteä, mutta avuliaasti isännöi hän, kun emäntä oli vielä kauppareissullansa. Saimme huoneen, oman toivottovasti, siitä herra ei tuntunut olevan täysin varma, ja asettauduimme taloksi. Tämäkin on B&B-tyyppinen majoitus, ihan perus yläkerran vinttikamari omalla kylppärillä.

Emäntä saapui pyörällään kaupasta ruokakassien ja kukkakimpun kanssa. Erittäin ystävällistä ja aulista palvelua jälleen kerran. Hoidimme maksun voucherilla ja tunsimme olevamme oikeita asiakkaita oikeassa huoneessa. Kauan emme huoneessa ehtineet viipyä, vaan lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Niitä Kärdlassa ei voi liiemmälti kehua olevan, luultavasti kävimme niissä kaikissa kolmessa. Ensimmäinen ja parhaalta vaikuttanut ravintola oli aivan meren rannalla, ei mikään vanha ja viehättävä rakennus kuten Haapsalun Kuresaal. Kurkkasimme sisään, muistutti kongressikeskusta, läksimme pois.


Lompsimme takaisin keskustaan, jalat vähäsen väsyneinä. Muistin menomatkalla nähneeni kivan, vanhan puutalon, kurkkasimme sisään, se paljastui pubiksi. Ruokaa olisi varmasti löytynyt, mutta rasvainen pubi-ruoka ei juuri sillä hetkellä innostanut. Laitoimme toivomme kadun toisella puolella sijaitsevaan niin ikään vanhaan, kauniiseen puutalokahvilaan, mutta hyvin englantia puhuva, ystävällinen nuori mies kertoi (ja näytti) valikoiman muodostuvan ainoastaan kahveista ja kakuista. Ei siis onnistunut sekään. Poika neuvoi meidät neljänteen osoitteeseen, Cafe Arteesiaan, kadun toiselle puolelle. Sama juttu jälleen ohjeistuksen kanssa, jossain kyltissä oli maininta, että ruokapaikka kakkoskerroksessa, mutta käytävän päässä oli vain suljettu, normaalin huoneenoven näköinen ovi. Melkein teki mieli koputtaa, ettei vaan häiritse ketään, jos tulemmekin jonkun omaan kotiin.

 Oven takana oli onneksi ruokala. Ensimäinen ajatus oli yhdistelmä Kaurismäen elokuvaa ja Neuvostoliittoa. Sali oli valtava, asiakkaita oli meidän lisäksi kaksi. Ystävällinen, mutta kielitaidoton nuori nainen otti vastaan tilauksemme ja maksumme. Tilasimme jotain ja jotain, saimme gulassia ja lihamureketta. Kasvissyöjien paratiisi tämä maa ei todellakaan ole. Ruoka oli metsurin annos maukasta kotitekoista ruokaa. Kivennäisvettä ei ollut, mutta meni se färssi appelsiininektariininkin kanssa. Henkilökuntakin viihtyi paremmin keittiössä kuin salin puolella, joten saimme aterioida todella rauhassa. Jälkiruoaksi olimme etukäteen päättäneet ottaa kahvit edellisessä viehättävässä kahvilassa, joten poistuimme paikalta kenenkään huomaamatta.





Viehättävässä kahvilassa kadun toisella puolen valmistauduttiin kesäsesonkiin uusimalla seinäkylttejä. Jälkiruokavatsaan mahtui taas yksi tiramisukakku ja maitokahvi. Kahvilasta oli lyhyt matka kävellä majataloon lepäämään ja keräämään voimia huomista koitosta varten. 

Lepoaika onkin ollut ylellisen pitkä tänään. Huilaamisen lisäksi olemme kerinneet käydä läpi kuvia ja tekstejä. Alakerrassa kuuluu olevan jalkapallon MM-kisakatsomo, mutta niin aktiivisia emme ole, että jaksaisimme sinne mennä. Ensimmäisen illan tuttavapariskunta Kallasten majatalosta on arvatenkin hankkinut matkansa samalta matkanjärjestäjältä, sillä säännöllisin väliajoin törmäämme toisiimme.


tiistai 17. kesäkuuta 2014

10.6.2014, viikko matkan alkuun

Tämän vuoden pyörämatkamme suuntaa etelänaapuriimme Viroon. Tarkoituksenamme on ajaa ns. läntinen saarikierros. Tallinnasta Haapsaluun, siitä saarihyppelynä Hiidenmaa, Saarenmaa ja Muhu, josta vielä Pärnun kautta takaisin Tallinnaan. Kahdeksan ajopäivää (eikä yhtään lepopäivää, kääk!), Pärnusta Tallinnaan tullaan junalla. Päivämatkat vaihtelevat 37-70 km:n välillä. Lähtö 18.6. klo 8:30 lautalla ja paluu 26.6. iltalaivalla.

Viikko matkan alkuun. Toisaalta tuntuu, että se on kovinkin kaukana ja toisaalta taas että pitäisi olla jo täysi tohina valmisteluissa päällä. Aiempien kierrosten suunnittelu on aloitettu tosi paljon aikaisemmin, jo talven puolella, mutta tänä vuonna muut kiireet ovat pitäneet huolta siitä, että aikaa ei liiemmälti ole jäänyt haaveiluun saati suunnitteluun.



Jokunen viikko sitten Timo aktivoitui ja alkoi selvitellä erilaisia reittimahdollisuuksia. Nettisurffailun tuloksena löytyikin Citybike-niminen yritys. Liike sijaitsee Tallinnassa, mutta se järjestää pyöräretkiä ympäri Viroa. Samaisella yrityksellä oli myös osasto kevään Fillarimessuilla ja siitä se pieni kipinä Viron suuntaan syttyikin. 

Pyysimme Citybikelta tarjousta Länsi-Viron ja saariston kierroksesta. Vastausta ei tarvinnut pitkään odotella, mutta hetken päästä oli ensimmäiset mutkat matkassa. Juhannus Virossa on 23.-24.6., eli se osui juuri meidän matkaviikollemme. Se tarkoitti, että olimme varaustemme kanssa liian myöhään liikkeellä. Saarten majoitukset olivat jo täynnä, mutta Reilika lupasi parhaansa mukaan järjestää jotakin jostakin. Muutamien päivien ja meilien jälkeen tilanne valkeni, tänä vuonna vietämme juhannusta Otin kartanossa! Ei huono ollenkaan.