21.6.2014, päivä 3, Haapsalu - Kärdla

39,6 km

Kulut: laivaliput 2x3€, pyöräliput 2x1,5€, ruokailu laivalla (2x seljanka, voileipä ja jaffa)10,60€

(gulassi, mureke, olut ja mehu) 11,50€, 2xlatte ja tiramisu 8€, eväät 9€, puutarhaolut 2€, 

yht: 50,10€

Takana erinomaisen hyvin nukuttu yö edessä hieno päivä. Herätiin varhain, oltiin ensimmäisinä ja ainoina aamiaisella ja todettiin, että lähdetään vaan ajelemaan kohti satamaa. Pyörämatka Haapsalusta Rohukülan satamaan oli 10 km. Reitti seurasi Eurovelo 10:tä, EU:n rahoittamat osuudet erottuivat kyllä hyvin. Yksi lyhyt kuvaustauko pidettiin Ungrun linnanraunioiden kohdalla.

Linnaa alettiin rakentaa 1893 ja edelleen kaivurit pörräsivät pihalla. Välissä varmaan vähän valmiimpikin, mutta toinen maailmansota teki tuhojaan. Metsät ovat samaten kovin monttuisia ja kumpareisia, sodan jälkiä kaiketi nekin. 

Nyt matkaamme Regula-lautalla 
Hiidenmaalle. Lauttoja mantereelta Hiidenmaalle on viisi vuorokaudessa klo 10:00 ja klo 16:00 välisenä aikana. Satamassa vaihdoimme kuulumisia pyöräilevän saksalaispariskunnan kanssa, heitä täällä piisaa. Olivat tulossa Riigasta ja matkalla Tallinnan kautta Helsinkiin ja Turusta Ahvenanmaalle. Suosittelimme saariston rengasreittiä Viking Linen sijaan. Ihanalta kuulosti ja näytti heidän menonsa, reissussa useita viikkoja ilman sen tarkempia suunnitelmia.Kolmen euron seljanka-lounas nautittu ja reitti Hiidenmaan puolella opeteltu.

Päivän etappi, 39,6 km tuli valmiiksi n. 13:30 mennessä. Ajomatkan Hiidenmaan puoleinen osuus oli erinomaisen pitkästyttävä myös tänään, onneksi sitä oli vain se kolmisenkymmentä kilometriä. Matkasta ei tosiaan paljoakaan mainittavaa. Lauttamatka sujui joutuisasti cafeteriassa varhaista lounasta nauttien. Se kannatti, sillä sataman ja Kärdlan välissä ei tainnut olla yhtään ruokapaikkaa tai kauppaa. Nähtävyydet muutenkin aika vaatimattomia, laiduntavia eläimiä ja hylättyjä rakennuksia.

Ehdin jo kehuakin autoilijoiden kohteliaisuutta.
Ajavat lujaa, mutta väistävät kaukaa. Uskoni vahvistuu hetki hetkeltä. Kärdlassa huomasin sen tänään siitä, että pysähdyin hetkeksi miettimään jotain suojatien läheisyyteen, niin jo vain autoileva herra pysähtyi antamaan tietä. Enkä siis ollut edes aikeissa ylittää sitä.

Löysimme majapaikkaamme Kivijüren helposti. Sisäänkäyntiä ei ollut sen kummemmin merkitty (kuten ei muuten edellisessä hotellisakaan), joten oli vähän sellainen olo, että tunkeudummeko nyt jonkun olohuoneeseen terassin kautta. Pöydän ääressä oli herra lukemassa lehteä, mutta avuliaasti isännöi hän, kun emäntä oli vielä kauppareissullansa. Saimme huoneen, oman toivottovasti, siitä herra ei tuntunut olevan täysin varma, ja asettauduimme taloksi. Tämäkin on B&B-tyyppinen majoitus, ihan perus yläkerran vinttikamari omalla kylppärillä.

Emäntä saapui pyörällään kaupasta ruokakassien ja kukkakimpun kanssa. Erittäin ystävällistä ja aulista palvelua jälleen kerran. Hoidimme maksun voucherilla ja tunsimme olevamme oikeita asiakkaita oikeassa huoneessa. Kauan emme huoneessa ehtineet viipyä, vaan lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Niitä Kärdlassa ei voi liiemmälti kehua olevan, luultavasti kävimme niissä kaikissa kolmessa. Ensimmäinen ja parhaalta vaikuttanut ravintola oli aivan meren rannalla, ei mikään vanha ja viehättävä rakennus kuten Haapsalun Kuresaal. Kurkkasimme sisään, muistutti kongressikeskusta, läksimme pois.

Lompsimme takaisin keskustaan, jalat vähäsen väsyneinä. Muistin menomatkalla nähneeni kivan, vanhan puutalon, kurkkasimme sisään, se paljastui pubiksi. Ruokaa olisi varmasti löytynyt, mutta rasvainen pubi-ruoka ei juuri sillä hetkellä innostanut. Laitoimme toivomme kadun toisella puolella sijaitsevaan niin ikään vanhaan, kauniiseen puutalokahvilaan, mutta hyvin englantia puhuva, ystävällinen nuori mies kertoi (ja näytti) valikoiman muodostuvan ainoastaan kahveista ja kakuista. Ei siis onnistunut sekään. Poika neuvoi meidät neljänteen osoitteeseen, Cafe Arteesiaan, kadun toiselle puolelle. Sama juttu jälleen ohjeistuksen kanssa, jossain kyltissä oli maininta, että ruokapaikka kakkoskerroksessa, mutta käytävän päässä oli vain suljettu, normaalin huoneenoven näköinen ovi. Melkein teki mieli koputtaa, ettei vaan häiritse ketään, jos tulemmekin jonkun omaan kotiin.

 Oven takana oli onneksi ruokala. Ensimäinen ajatus oli yhdistelmä Kaurismäen elokuvaa ja Neuvostoliittoa. Sali oli valtava, asiakkaita oli meidän lisäksi kaksi. Ystävällinen, mutta kielitaidoton nuori nainen otti vastaan tilauksemme ja maksumme. Tilasimme jotain ja jotain, saimme gulassia ja lihamureketta. Kasvissyöjien paratiisi tämä maa ei todellakaan ole. Ruoka oli metsurin annos maukasta kotitekoista ruokaa. Kivennäisvettä ei ollut, mutta meni se färssi appelsiininektariininkin kanssa. Henkilökuntakin viihtyi paremmin keittiössä kuin salin puolella, joten saimme aterioida todella rauhassa. Jälkiruoaksi olimme etukäteen päättäneet ottaa kahvit edellisessä viehättävässä kahvilassa, joten poistuimme paikalta kenenkään huomaamatta.

Viehättävässä kahvilassa kadun toisella puolen valmistauduttiin kesäsesonkiin uusimalla seinäkylttejä. Jälkiruokavatsaan mahtui taas yksi tiramisukakku ja maitokahvi. Kahvilasta oli lyhyt matka kävellä majataloon lepäämään ja keräämään voimia huomista koitosta varten. 

Lepoaika onkin ollut ylellisen pitkä tänään. Huilaamisen lisäksi olemme kerinneet käydä läpi kuvia ja tekstejä. Alakerrassa kuuluu olevan jalkapallon MM-kisakatsomo, mutta niin aktiivisia emme ole, että jaksaisimme sinne mennä. Ensimmäisen illan tuttavapariskunta Kallasten majatalosta on arvatenkin hankkinut matkansa samalta matkanjärjestäjältä, sillä säännöllisin väliajoin törmäämme toisiimme.